Järkevää kehitystä?

Helsingissä monet viime aikoina tehdyt päätökset näyttäisivät perustuvan lähinnä ideologiaan.

Vihervasemmiston kattoteemaan on aikanaan kuulunut luonnon arvostaminen. Helsingissä sitä ei kuitenkaan ole havaittavissa. Lähinnä näyttää siltä, että liito-oravat ja monet muut luontokappaleet ovat esteitä, jotka on nopeasti raivattava betonirakentamisen tieltä. Esimerkiksi kaatamalla ”vahingossa” niiden asuinalueena olleen metsäalueen.

Vihreän ideologian mukaisesti myös autoilijat ovat ”pahiksia” ja siksi moottoriajoneuvoliikennettä ja pysäköintiä on pyritty hankaloittamaan varsinkin kantakaupungissa ja nyt suunnitelmien mukaan myös tuloväylillä. Nämä toimet eivät varmaankaan elävöitä jo nyt hiipuvaa ja autioituvaa Helsingin keskustaa. Onko tavoitteena pyöräilykaupunki, jossa entiset liiketilat ovat täynnä kirpputoreja?

Vastaavia lainsuojattomia ovat ilmassa pörräävät lentokoneet ja varsinkin pienkoneet, joita lyhytnäköisesti pidetään vain parempiosaisten leluina. Niinpä historiallinen Malmin lentokenttäkin on päätetty rakentaa betonilähiöksi, hinnalla millä hyvänsä. Ja se hinta olisi varmasti historiallisen suuri jo pelkästään maaperän valmisteluun käytetyssä rahassa mitattuna. Historia- ja luontoarvot sekä lentokentän alueen yritystoiminta ovat sitten vielä oma lukunsa. Surkuhupaisana varoittavana malliesimerkkinä tulevasta on entisen Keimolan moottoriradan torni, joka yksinään seisoo asuinalueen keskellä ja kaiuttimista voi kuunnella ”nostalgisia kilpa-autojen ääniä”!

Raitiovaunu on myös yksi vihreiden suosikeista. Se ei haittaa, että se on hidas, metallipyörineen aika meluisakin ja todella kallis toteuttaa kisko-, silta-, pysäkki- ja johdininfroineen. Lisäksi raitiovaunu ei pysty ohittamaan mahdollista tiellä olevaa estettä tai vaihtamaan reittiään, jos sille tulisi tarvetta. Kustannusarvio Helsingille on hieman alle 400 miljoonaa euroa. Ja nämä arvioidut luvut tapaavat jopa kaksinkertaistua ennen kuin on valmista. Miksei valittu tilalle lähes sukkasillaan liikkuvaa sähköbussia, jossa on mm. kääntyvät etupyörät? Yhden sähköbussin hinta on alle 500 t€. Ja ajotiekin on jo valmiiksi tehty.

32 miljoonan euron tunneli polkupyöräilijöille. Jostain syystä päätetään kaivaa rautatieaseman kiskojen alta  haasteelliseen savimaahan tunneli polkupyörille. Tunnelin rakentaja on varmaan päätökseen tyytyväinen ja tuskinpa tuostakaan alle 50 miljoonalla selvitään. Kuinkahan moni helsinkiläinen veronmaksaja tulee elinaikanaan tuosta tunnelista pyörällä ajaneeksi?

Järkevää kehitystä?

-951-

Photo by Element5 Digital on Pexels.com

Liikenne on yhteispeliä – ei kilpailua tai taistelua.

Vastakkainasettelu on nykypäivän selkeä trendi. Jos et ole samaa mieltä kanssani, olet minua vastaan. Jos pitää luonnosta, eläimistä ja ympäristöstä, ei voi samaan aikaan nauttia myös autolla tai moottoripyörällä ajamisesta, saati sitten pienkoneella lentämisestä. Välimuotoa ei tunnu olevan.

Liikenteessä tuntuu Helsingissä tämäkin asia kärjistyvän. Jos ajat autolla, olet leimattu vähintäänkin jonkin tason pahantekijäksi, jonka pitäisi hävetä olemistaan. Ja kaiken pelastavaksi teemaksi on otettu pyöräily ja pyöräilijät. Pyöräily on ihan kiva harrastus, mutta en usko että Helsinkikään pelastuisi vaikka kaikki liikenne hoidettaisiin Pohjois-Korean tyyliin. Kuitenkin pyöräily on nostettu liikennemuodoiksi, joka tuntuu määräävän autoilijoiden ja jalankulkijoidenkin rytmiä liikenteessä. Lisäksi tuntuu siltä, että ainoa ryhmä, jonka kuuluu noudattaa liikennevaloja ja -sääntöjä, on autoilijat. Miksi näin?

Kaikki tämä tekee Helsingin liikenteestä poukkoilevaa ja jumittavaa. Siihen lisänsä tuo liikennesuunnittelu, joka vaikuttaa aika leväperäiseltä. Esimerkkinä tilanne, jossa autoille vaihtuu vihreä valo, mutta heti parin autonmitan päässä on suoja- ja pyörätie, jossa ei ole liikennevaloja ja paljon kulkijoita. Näin ollen valoista pääsee läpi ehkä pari autoa ja valoihin jää jälleen kymmenittäin autoja odottelemaan. Aivan kuin olisi haluttu rakentaa vastakkainasettelulle otollinen tilanne, jossa tunteet kuumenevat.

Ruuhkan tuntua lisäävät myös pysäköintipaikkaa etsivät autot, jotka voivat kiertää samoja kortteleita kerta toisensa jälkeen, kun sopivaa paikkaa ei vaan löydy. Samaten bussipysäkit ilman pysäkkilevikettä  ovat oma lukunsa liikenteen tahallisessa ruuhkauttamisessa.

Sujuva liikenne edellyttää vankkaa asiantuntemusta liikennesuunnittelijoilta ja sen takia heilläkin pitäisi olla kaikkien liikenteen osapuolien  kokemusta, esimerkiksi kuorma-auton ratista. lisäksi  . Sujuva liikenne on kokonaisuus, jossa tarvitaan mukautuvaa ajattelutapaaja, jossa kaikki vuorollaan voivat tarvittaessa antaa tilaa toisille.  Sujuvuuteen pyrkivä asenne pitäisi olla myös liikenteen autottomilla osapuolilla ja varmasti kouluilla ja kotikasvatuksella on siinä merkittävä rooli. Liikenteessäkin tasa-arvo on hyvä asia ja yhteispeli ja ennakointi on kirjattu uuteen tieliikennelakiinkin.

Helsingin kokoisessa pikkukaupungissa ei ole todellisia ruuhkia, eikä näin ollen tarvetta ruuhkamaksuihinkaan. Tärkeintä olisi, että pääväylät vetäisivät ilman ylimääräisiä pysähtelyjä ja että pysäköinti varsinkin keskustassa olisi helpompaa. Tässäkin tapauksessa hyvin suunniteltu olisi jo puoliksi tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: